maanantai 18. maaliskuuta 2013

Lauren Oliver - Delirium

"What if love were a disease?"

Delirium kertoo maailmasta, jossa rakkaudesta on tullut sairaus. Hyvin mielenkiintoinen lähtökohta kirjalle. Odotin kirjalta paljon takakansitekstien perusteella, mutta valitettavasti jouduin pettymään. Kirja oli ihan kelvollista luettavaa, mutta se ei kuitenkaan herkutellut aiheella sillä tavalla kun olisin toivonut. Ehkäpä en enää ollut ihan kohderyhmää. Hahmoihin ei kiintynyt eikä heistä tullut läheisiä. Kirjalle on jatko-osia, ehkäpä ne sitten kuitenkin toisivat tällekin kirjalle lisäarvoa, ja otettuani niistä selvää aion ne kyllä lukea. Ensimmäisen kirjan Lauren Oliverilta (Kuin viimeistä päivää) luin suomeksi ja pidin siitä kovasti, joten saattaa olla, että myös kielellä on jotakin tekeistä tämän asian kanssa. 

Kirja kertoo lähes täysi-ikäisestä Lenasta, jonka parannuspäivä lähestyy. Kun hän täyttää 18 -vuotta, hänet vihdoin parannetaan sairaudesta nimeltä rakkaus. Täysi-ikäisyyteen saakka tytöt ja pojat pidetään erillä toisistaan, jotta sairaus ei pääsisi itämään heidän joukossaan. Ennen parantumistaan Lena kuitenkin tapaa pojan, jota ei ole parannettu. Kirja on heidän tarinansa sekä tarina siitä, mitä rakkaus voi saada aikaan jopa yhteiskunnassa, jossa se on kiellettyä.


"There was a time when love was the most important thing in the world. People would go to the end of the earth to find it. They would tell lies for it. Even kill for it.

Then, at last, they found the cure."

Palasin kirjan pariin uudelleen törmättyäni siihen suomenkielisenä kirjaston sci-fi hyllyllä. Innostuin lainaamaan kerralla koko sarjan ja ehkäpä se olikin hyvä ratkaisu. Nyt uudelleen luettuani (ja suomeksi) kirja tulikin ahmittua melkein kerralla. Lenan sisäistä kamppailua omien tunteiden ja toisaalta yhteiskunnan vaatimusten kanssa Oliver kuvaa ehkä toisinaan turhankin tarkaksi ja ehkä englanniksi luettaessa ongelma olikin siinä, että näitä pohdiskeluja oli vaikea erottaa muusta tekstistä.

Suzanne Collins - Nälkäpeli 1-3

Nälkäpeliä ei ehkä voi liikaa hehkuttaa. Aivan mahtavaa luetavaa eikä kirjaa todellakaan malttaisi laskea käsistään. Sinä aikana, kun kirja on kesken, ei elämään mahdu muuta kuin Nälkäpeli, mielessä pyörii koko ajan, milloin pääsee takaisin kirja pariin. Kolmen kirja pakettina tämä on ehkä jopa liian tuhti teos, koska on aivan mahdotonta saada otetta kaikkiin tapahtumiin, kun kirjaa väistämättä tulee ahmineeksi. Toisellakin lukemisella kirja vangitsi aivan samalla tavalla kuin ensimmäiselläkin kerralla, eikä yksityiskohtiin vieläkään pystynyt keskittymään. Suosittelenkin lukemaan kirjan alkuperäisissä osissa (Nälkäpeli, Vihan liekit ja Matkijanärhi) erillisinä kirjoina.

Täytynee kuitenkin mainita, että toisella lukemisella löytyi kuitenkin kohtia, joihin olisi kaivannut lisäselityksiä. Kohdista näkyy, että joissakin kirjan kohdissa editointi ja tiivistäminen on mennyt ehkä hiukan liiallisuuksiin sisällön kustannuksella. Tätä oli havaittavissa varsinkin toisessa kirjassa, Viha liekeissä. Kolmas kirja, Matkijanärhi, taas sisältää niin paljon tapahtumia, että ne eivät jostakin syystä suostu asettumaan päässä järkevästi. Tähän saattaa myös perustua halu lukea kirja aina uudelleen ja uudelleen, koska tapahtumien hahmottuminen vie todella aikaa.

Lyhyesti kerrottuna ja suurempia spoilaamatta Nälkäpeli kertoo tulevaisuuden maailmasta Panemista, joka on perustettu ihmisten ja luonnon tuhoaman Pohjois-Amerikan raunioille. Panem koostuu kahdestatoista vyöhykkeestä, joita hallinnoi Capitol ja sen presidentti. Vyöhykkeiden epäonnistuneen kapinan muistoksi Panemissa vietetään vuosittain Nälkäpeliä. Nälkäpeliin valitaan vuosittain tyttö ja poika kilpailija jokaiselta vyöhykkeeltä 12-18 vuotiaiden lasten joukosta. Trilogia kertoo Katniss Everdeenistä, josta tulee vyöhykkeen 12 tribuutti, ja jonka Nälkäpeli muuttaa koko Panemin tulevaisuuden.

"Kohtaisinko, kohtaisin
sun luona hirsipuun,
kolmenkerran murhamies sen oksaan hirtettiin.
Tietää outoja se puu,
tuskin enää oudoksuu
jos keskiyöllä hirttopuussa sinut kohtaisin.

Kohtaisinko, kohtaisin
sun luona hirttopuun,
pakoon, pakoon, niin se kuollut huusi rakkaalleen.
Tietää outoja se puu,
tuskin enää oudoksuu
jos keskiyöllä hirttopuussa sinut kohtaisin.

Kohtaisinko, kohtaisin
sun luona hirttopuun,
pakene, niin vapauden me saamme kumpikin.
Tietää outoja se puu,
tuskin enää oudoksuu
jos keskiyöllä hirttopuussa sinut kohtaisin.

Kohtaisinko, kohtaisin
sun luona hirttopuun,
köysikoru kaulassa me kaksi rinnakkain.
Tietää outoja se puu,
tuskin enää oudoksuu
jos keskiyöllä hirttopuussa sinut kohtaisin."