Ayad Akhtar - Appelsiininkuorten katu

 

"'Kuuletko hiljaisuuden, behta?'
'Hiljaisuuden?'
'Hengityksen lopussa. Kun pääset siihen kohtaan.'
Hengitin ja kuuntelin. Hän oli oikeassa, jokaisen sisään- ja uloshengityksen välissä oli hiljaista. Nyökkäsin.
'Kun kuulet hiljaisuuden, behta, pysy siinä. Kysy itseltäsi, mitä haluat tehdä. Kysy vain itseltäsi hiljaa: 'Mitä minä haöuan tehdä''"

Appelsiininkuorten katu kertoo Amerikkaan muuttaneiden pakistanilaisten muslimeiden elämästä nuoren pojan näkökulmasta. Tarina on fiktiivinen, mutta kertoo islamista ja sen näkökulmista avartavasti. Tärkeää tämä kirja olisikin mielestäni lukea siksikin, että se kertoo erilaisista tavoista tulkita islamia muslimeiden kesken ja lisää näin ollen myös ymmärtämystä islamia kohtaan. Käytännössä Appelsiininkuorten katu kertoo tarinan kahdesta musliminaisesta ja heidän tavastaan elää elämäänsä. Toinen elää pettävän alkoholisti miehen kanssa ja toinen pakenee Pakistanista pakkoavioliittoa ja löytää rakkauden uudesta kotimaastaan. Kirjassa kerrotaan myös Hayatin uskonnollisesta kasvusta keskellä ristiriitaista kasvuympäristöä, jossa yksi sanoo uskonnon olevan hölmöille, toinen kehottaa tulkitsemaan sen sanomaa ja kolmas väittää sen olevan absoluuttinen totuus.

Kirja ei varsinaisesti tempaa mukaansa, mutta Minan tarinan haluaa kuitenkin lukea loppuun, kun lukemisen on aloittanut. Kirja myös alkaa prologilla, johon saadaan täydennystä vasta epilogissa. Tämäkin saa lukemaan kirjan kokonaan. Kirjaa olisi kuitenkin voinut hieman tiivistää, sanoman olisi varmasti saanut välitettyä pienemmälläkin sanamäärällä eikä tylsisitymistä olisi välttämättä päässyt tapahtumaan niin helposti.

Lauren Oliver - Requiem - Rakkaus palaa

Kirja päättää Oliverin Delirium trilogian mallikkaasti ja sarjalle tyypillisellä tavalla. Ehkä tässä osassa yhtäläisyydet Nälkäpeliin edelleen lisääntyivät ja Lenan ja Katnissin yhtäläisyydet vain lisääntyvät. Olisihan dystopiatrilogian voinut kirjoittaa myös muuten kuin yhden tytön ja kahden pojan välisen kolmiodraaman kautta. Lisäksi Oliver on jättänyt tekstiin liikaa vihjeitä kirjan yllätysten pohjustamiseksi eivätkä yllätyksisksi tarkoitetut paljastukset oikeastaan tunnukaan kovin yllätäviltä. Kaikesta tästä huolimatta kirja on sujuvaa ja viihdyttävää luettavaa. Jännittävä yksityiskohta on myös kirjalle valittu suomenkielinen nimi, jolla kirjan loputtua voi myös huomata olevan kaksoimerkitys.

Hyvä ratkaisu oli mielestäni myös käyttää Hanaa toisena kertojana. Hana antaa äänen parannetuille ja sille, mitä heidän päänsä sisällä saattaa liikkua parannuksesta huolimatta. Parannetut eivät jää etäisiksi aina tunteettomiksi olennoiksi, zombeiksi, jotka eivät ajattele mitään muuta kuin yhteisön etua.

Kirjan loppuun on lisätty luku Alexista ja hänen näkökulmaansa tapahtumiin. Toisaalta oli mielenkiintoista, että Alexista ja hänen ajattelustaan selviää lisää, toisaalta taas kirja olisi varmasti selvinnyt ilman tätäkin osaa. Ehkäpä tämän kertomuksen paikka olisi mieluummin ollut Oliverin fanisivuilla tai ehkäpä toisen kirjan lopussa. Nyt kolmannen kirjan lopussa se tuntuu hajottavan kokonaisuuden.

"Teen kanssanne sopimuksen: minä teen sen, jos te teette sen, aina ja ikuisesti.
 Kaatakaa muurit."