"'Kuuletko hiljaisuuden, behta?'
'Hiljaisuuden?'
'Hengityksen lopussa. Kun pääset siihen kohtaan.'
Hengitin ja kuuntelin. Hän oli oikeassa, jokaisen sisään- ja uloshengityksen välissä oli hiljaista. Nyökkäsin.
'Kun kuulet hiljaisuuden, behta, pysy siinä. Kysy itseltäsi, mitä haluat tehdä. Kysy vain itseltäsi hiljaa: 'Mitä minä haöuan tehdä''"
Appelsiininkuorten katu kertoo Amerikkaan muuttaneiden pakistanilaisten muslimeiden elämästä nuoren pojan näkökulmasta. Tarina on fiktiivinen, mutta kertoo islamista ja sen näkökulmista avartavasti. Tärkeää tämä kirja olisikin mielestäni lukea siksikin, että se kertoo erilaisista tavoista tulkita islamia muslimeiden kesken ja lisää näin ollen myös ymmärtämystä islamia kohtaan. Käytännössä Appelsiininkuorten katu kertoo tarinan kahdesta musliminaisesta ja heidän tavastaan elää elämäänsä. Toinen elää pettävän alkoholisti miehen kanssa ja toinen pakenee Pakistanista pakkoavioliittoa ja löytää rakkauden uudesta kotimaastaan. Kirjassa kerrotaan myös Hayatin uskonnollisesta kasvusta keskellä ristiriitaista kasvuympäristöä, jossa yksi sanoo uskonnon olevan hölmöille, toinen kehottaa tulkitsemaan sen sanomaa ja kolmas väittää sen olevan absoluuttinen totuus.
Kirja ei varsinaisesti tempaa mukaansa, mutta Minan tarinan haluaa kuitenkin lukea loppuun, kun lukemisen on aloittanut. Kirja myös alkaa prologilla, johon saadaan täydennystä vasta epilogissa. Tämäkin saa lukemaan kirjan kokonaan. Kirjaa olisi kuitenkin voinut hieman tiivistää, sanoman olisi varmasti saanut välitettyä pienemmälläkin sanamäärällä eikä tylsisitymistä olisi välttämättä päässyt tapahtumaan niin helposti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti