Suzanne Collins - Nälkäpeli 1-3

Nälkäpeliä ei ehkä voi liikaa hehkuttaa. Aivan mahtavaa luetavaa eikä kirjaa todellakaan malttaisi laskea käsistään. Sinä aikana, kun kirja on kesken, ei elämään mahdu muuta kuin Nälkäpeli, mielessä pyörii koko ajan, milloin pääsee takaisin kirja pariin. Kolmen kirja pakettina tämä on ehkä jopa liian tuhti teos, koska on aivan mahdotonta saada otetta kaikkiin tapahtumiin, kun kirjaa väistämättä tulee ahmineeksi. Toisellakin lukemisella kirja vangitsi aivan samalla tavalla kuin ensimmäiselläkin kerralla, eikä yksityiskohtiin vieläkään pystynyt keskittymään. Suosittelenkin lukemaan kirjan alkuperäisissä osissa (Nälkäpeli, Vihan liekit ja Matkijanärhi) erillisinä kirjoina.

Täytynee kuitenkin mainita, että toisella lukemisella löytyi kuitenkin kohtia, joihin olisi kaivannut lisäselityksiä. Kohdista näkyy, että joissakin kirjan kohdissa editointi ja tiivistäminen on mennyt ehkä hiukan liiallisuuksiin sisällön kustannuksella. Tätä oli havaittavissa varsinkin toisessa kirjassa, Viha liekeissä. Kolmas kirja, Matkijanärhi, taas sisältää niin paljon tapahtumia, että ne eivät jostakin syystä suostu asettumaan päässä järkevästi. Tähän saattaa myös perustua halu lukea kirja aina uudelleen ja uudelleen, koska tapahtumien hahmottuminen vie todella aikaa.

Lyhyesti kerrottuna ja suurempia spoilaamatta Nälkäpeli kertoo tulevaisuuden maailmasta Panemista, joka on perustettu ihmisten ja luonnon tuhoaman Pohjois-Amerikan raunioille. Panem koostuu kahdestatoista vyöhykkeestä, joita hallinnoi Capitol ja sen presidentti. Vyöhykkeiden epäonnistuneen kapinan muistoksi Panemissa vietetään vuosittain Nälkäpeliä. Nälkäpeliin valitaan vuosittain tyttö ja poika kilpailija jokaiselta vyöhykkeeltä 12-18 vuotiaiden lasten joukosta. Trilogia kertoo Katniss Everdeenistä, josta tulee vyöhykkeen 12 tribuutti, ja jonka Nälkäpeli muuttaa koko Panemin tulevaisuuden.

"Kohtaisinko, kohtaisin

sun luona hirsipuun,

kolmenkerran murhamies sen oksaan hirtettiin.

Tietää outoja se puu,

tuskin enää oudoksuu

jos keskiyöllä hirttopuussa sinut kohtaisin.

Kohtaisinko, kohtaisin

sun luona hirttopuun,

pakoon, pakoon, niin se kuollut huusi rakkaalleen.

Tietää outoja se puu,

tuskin enää oudoksuu

jos keskiyöllä hirttopuussa sinut kohtaisin.

Kohtaisinko, kohtaisin

sun luona hirttopuun,

pakene, niin vapauden me saamme kumpikin.

Tietää outoja se puu,

tuskin enää oudoksuu

jos keskiyöllä hirttopuussa sinut kohtaisin.

Kohtaisinko, kohtaisin

sun luona hirttopuun,

köysikoru kaulassa me kaksi rinnakkain.

Tietää outoja se puu,

tuskin enää oudoksuu

jos keskiyöllä hirttopuussa sinut kohtaisin."