Agatha Christie - Kymmenen pientä neekeripoikaa

Kymmenen pientä neekeripoikaa on ensimmäinen kirja, jonka olen Christieltä lukenut. Monta kertaa olen ollut lähellä jonkun hänen kirjansa lainaamista kirjastosta, mutta aina silmiin on kuitenkin sattunut jotakin mielenkiintoisempaa. Dekkarit ilman suurempia romanttisia kiemuroita kun eivät ole suosikkikirjallisuuttani.

Kymmenen pientä neekeripoikaa tempaa lukijan mukaan tarinaan, jonka päähenkilöiksi ovat ajatutuneet kymmenen toisilleen vierasta henkilöä. He tulevat houkutelluiksi lomalle Neekerisaarelle, jonka omistajaa ympäröi salaisuuksien verho. Henkilöiden saavuttua saarelle näille paljastuu, että saarelta ei ole poispääsyä ennenkuin pahaenteinen lastenloru on saanut täyttymyksensä.

Suljetun murhan ongelman kiehtovuus lukijalle on erityisesti siinä, että myös lukija on tietoinen siitä, että joku tämän ryhmän jäsenistä on todellinen murhaaja. Lukija saa käyttää aivonystyröitään yrittäessään päätellä murhaajan henkilöllisyyttä ja motiiveja. Arvailut todennäköisesti osuvat kuitenkin harhaan.

Vaikka en tämänkään kirjan jälkeen lukeudu dekkareiden suuriin ystäviin, täytyy myöntää, että tämä kirja piti otteessaan. Sitä ei voinut laskea kädestään ennenkuin ratkaisu oli selvinnyt. Heikkohermoisille kuten minä suosittelen kirjan lukemista päivänvalossa, jolloin tapahtumat eivät ehkä ruoki mielikuvitusta yhtä paljon ja vie yöunia. Mietin ehkä edelleen kaksi kertaa kirjastossa Christien kirjoihin tarttumista, mutta täytyy tunnustaa, että hän on kyllä oman tyylilajinsa ehdoton huippu.

"Kävi kymmenen pientä neekeripoikaa yhdessä pöytähän,

vaan yksi kun ruokaan tukehtui, on jäljellä yhdeksän.

Vietti yhdeksän pientä neekeripoikaa illan niin rattoisan,

vaan aamun tullen avaa vain silmänsä kahdeksan.

Lähti kahdeksan pientä neekeripoikaa onneaan etsimään,

yksi kun sille tielle jäi, joukko väheni seitsemään.

Ja seitsemän pientä neekeripoikaa sytykkeitä vuoli,

nyt kuusi on enää jäljellä, kun yksi heistä kuoli.

Sai kuusi pientä neekeripoikaa palloksi pesän harmaan,

vaan yhtä pisti mettinen, jäi jäljelle viisi varmaan.

Kun viisi pientä neekeripoikaa oikeutta halaa,

niin yksi silloin tuomittiin, vain neljä heistä palaa.

On neljä pientä neekeripoikaa merelle lähtenyt,

syö yhden ankka punainen, on heitä kolme nyt.

Käy kolme pientä neekeripoikaa nyt eläintarhan teitä,

kun yhden karhu kahmaisee, on kaksi enää heitä.

On kaksi pientä neekeripoikaa rannalla vierityksin,

kun toisen kuumuus korventaa, on toinen ypöyksin.

Vaan yksi pieni neekeripoika ei kestänyt yksinään,

hän meni, hirtti itsensä, ei jäljellä yhtäkään."